Kirjoittamisesta ja ylpeydestä

Olen ollut enemmän ja vähemmän kaappikirjoittaja hyvin pitkään. Olen vasta viime vuosina alkanut puhua kirjoittamisesta ja ficcaamisestakin enemmän ja olemaan ylpeä harrastuksestani julkisesti. Kauemmaksi katsoessa, olin täysin kaapissa harrastukseni kanssa silloin, kun tein nimimerkkini sattumalta löytyneelle foorumille ja pitkään sen jälkeen. Anonyymikirjoittaminen oli hyvä alku ficcarin ja myöhemmin myös originaalikirjoittajan uralleni.

Tiedostan, että enää se ei riitä minulle itselleni ja tämän vuoden puolella olenkin ensimmäistä kertaa näyttänyt tekstejäni muille kuin Finfanfun.fi -foorumilaisille eli tutummin finiläisille. Kun rohkenin näyttämään raapustuksiani, säesti sitä sellainen tyypillinen suomalainen vaatimattomuus ja jopa vähättelyyn taipuvainen ”eihän tämä hyvä ole, mutta…” -hölinä. Se siitä ylpeydestä.

Kun tässä tovi sitten kannustin ystävääni kulkemaan kohti unelmiaan ja puhumaan haaveistaan kirjoittaa kirja, heräsin ajattelemaan itseänikin ja omaa tavoitteellista harrastuneisuuttani ja epävarmuuttani näyttää tuotoksiani kenellekään Finin ulkopuolelta.

Jos todella haluan kirjoittaa romaanin ja lähettää sen eteenpäin kustantamoon, on kaiken kaikkiaan ja ainoastaan ironista piilotella tekstejään epävarmuuksissaan ja ajatella olevansa erityisen huono siinä, mitä tekee. Tämä on yksi syy, miksi haluan kirjoittaa tätä blogia omalla nimelläni ja kasvoillani, että tulisin lopullisesti ulos kaapista.

Sillä ymmärrän viimeistään nyt itsekin, että kaapissa vuosia oleminen on ollut estää unelmaani kohti kulkemisen ja jos aion pysytellä kaapissa jatkossakin, eivät unelmani tule koskaan toteutumaan. Miten voisin kirjoittaa julkaistavan teoksen, jos pelkään jonkun tutun lukevan sen? Kirjoittajalta, ainakin kirjailijaksi tähtäävältä, vaaditaan tietynlaista ylpeyttä. En ole täysin vailla ylpeyttä harrastuksestani ja teksteistäni, mutta tietyissä piireissä epävarmuuteni paistaa aivan liiaksi asti – ja siitä haluan päästä eroon.

Haluan avata kirjan kirjoittamiseen tähtäävää prosessia ja yleisesti harrastustani, tavoitettani ja unelmaani. Tehdä nyt tämän esiintulon ja ehkä rohkaista muitakin kirjoittajia tavoittelemaan unelmiaan ja esittämään tekstejään yleisölle, jos siitä haaveilee. Sillä aion tästä eteenpäin itse olla rohkeampi, valmiimpi kritiikkiin ja kehittymään, sillä unelmista ei tule totta, jos ne pölyttyvät pöytälaatikossa ikuisesti. Oletko sinä kokenut samanlaisia tuntemuksia kirjoitusharrastuksesi kanssa? Tapa, jolla puhun julkaisemisesta, ylpeydestä ja muusta ei tarkoita, että vaatimattomuus olisi täysin huono tai kielletty asia, mutta itselleni oli tärkeää tajuta yllä mainittu. Kirjailija voi olla vaatimaton, epävarma ja välillä tuntea huonouttakin, mutta saadakseen nimensä kansiin on pystyttävä seisomaan sanojensa takana. Näin minä uskon.

If you can dream it, you can do it.

Walt Disney

Julkaissut Sonja Heikkinen

Kirjan kirjoittamisesta unelmoiva savolaisjuntti sekä fiktiivisten maailmojen reppureissaaja.

3 vastausta artikkeliin “Kirjoittamisesta ja ylpeydestä

  1. Minulla on ollut vähän samanlaisia tuntemuksia. Toisaalta olen ylpeä itse kirjoitusharrastuksesta, mutten ole aina ylpeä siitä, mitä ja miten kirjoitan. Jos en ole epävarma itse tarinasta, niin sitten olen epävarma omista kyvyistäni kirjoittaa luettavaa tekstiä. Mutta uskon, että juuri omien tekstien julkaiseminen ja palautteen saaminen auttavat myös olemaan ylpeä siitä, mitä tekee!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: